Kesän 2004 Höljäkkä-päivä

Kesän 2004 Höljäkkä-päivän pääaiheena oli Höljäkän paikannimet, joista alusti nurmekselaissyntyinen Minna Ikonen. Hän on paneutunut Höljäkän nimistöön haastattelemalla eri-ikäisiä entisiä ja nykyisiä höljäkkäläisiä suomen kielen opinnäytetyötään varten.

Ensimmäistä kertaa valittiin Vuoden höljäkkäläinen, ja vuoden 2004 höljäkkäläiseksi valittiin Mauri Nevalainen kiitokseksi hänen pitkäaikaisista ansioistaan kylän hyväksi ja ansioistaan hengenpelastajana.


Kuvia 2004 Höljäkkä-päivästä


Picture 04hpai14
Minna Ikonen alustamassa Höljäkän paikannimistä
Kuva © 2004 Marja Eskelinen


Picture 04hpai27
Höljäkkä-päivän osanottajia
Kuva © 2004 Marja Eskelinen


Picture 04hpai25
Vuoden höljäkkäläinen 2004 Mauri Nevalainen
Kuva 2004 Peter Laursen


Ylä-Karjala julkaisi kaksi artikkelia kesän 2004 Höljäkkä-päivästä. Oheisena Minna Ikosen kirjoitus, joka perustuu osin hänen tutkielmaansa, osin Höljäkkä-päivänä 17.7.2004 virinneeseen keskusteluun. Minna Ikosen pro gradu-tutkielma Nimitaito Nurmeksen Höljäkässä on luettavissa Nurmeksen kirjastossa tai oheisena pdf-tiedostona.

Nimitaitoa ja nimiä Höljäkästä

Väisty Välämälään, kohoa Kokkovaaraan, tiputtele Timolaan, neuvottele Nevalaan, suhauta Suomalaan, pujottele Purolaan. Kulkiessaan talojen kautta kohti Pielisen rantaa ja sen kala-apajia ovat höljäkkäläiset innostuneet runoilemaan. Verrattuna nykyiseen suoraan linjattujen pikateiden aikaan on kärryteitä ja polkuja pitkin kulkiessa ehtinytkin runoilla kulkureitin varrelle jäävistä paikoista. Paikannimistö syntyy, kehittyy, elää ja katoaa yhteiskunnan muutosten mukana.

Nimitaito on elinympäristössään, kotikylässään, asuvan ihmisen taitoa osata tai tunnistaa sekä käyttää paikannimiä. Nimitaito ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen osaisi suuret määrät nimiä vain taidon vuoksi, vaan hän taitaa nimiä niin paljon kuin niitä käytännössä tarvitsee. Nimet ovat kulutustavaraa, niitä käytetään tarpeen mukaan. Nimitaitoa selvittämällä nähdään, miten erilaiset ihmiset hahmottavat elinympäristöään nimistön avulla.

Toteutin Höljäkässä vuosina 2001-2003 nimitaitohaastatteluita, joissa haastattelin 16 höljäkkäläistä. Haastatteluiden aikana selvitin, mitä nimiä he osaavat tai vain tunnistavat sekä mitä he nimistä tietävät. Mukana oli kahdeksan vakituista asujaa ja kahdeksan kesäasujaa. Kaikki ovat kuitenkin asuneet Höljäkässä lapsuutensa ja nuoruutensa. Haastatteluiden tuloksena sain nimettyä 756 eri paikkaa, mutta koska yhdelle paikalle voi olla useampikin nimi, oli tuloksena yhteensä 1088 paikannimeä Höljäkästä.

Mikä on paikannimi ja miksi se osataan?

Nimistöntutkijoiden mukaan (esim. Ainiala 1997) paikannimeksi ymmärretään nimi, joka nimeää selkeästi yhden paikan. Näin ollen Höljäkässä paikannimiä on niin Jurttivaara kuin Kauppakin, joista jälkimmäisellä kyläläiset tarkoittavat viimeiseksi (1990-luvulla) kylässä toiminutta kauppaa. Näitä hyvin erilaisia paikannimiä kyläläinen voi joko osata ja käyttää tai sitten vain tunnistaa tietämättä tarkalleen, missä nimen tarkoittama paikka edes on.

Nimitaidon taustalta löytyy erilaisia syitä. Toisaalta nimenkäyttäjän omat ominaisuudet vaikuttavat nimitaitoon, mutta toisaalta hänen suhteensa paikannimeen vaikuttaa myös. Ensiksi mainittuja syitä ovat nimenkäyttäjän ikä, sukupuoli, harrastuneisuus ja työ. Yleensä iältään vanhempien nimitaito on laajempi kuin nuorempien. Tämä on luonnollista, sillä niin nimitaito kuin mitkä muut tahansa taidot karttuvat iän myötä. Perinteisesti myös miesten nimitaito on ollut laajempi kuin naisten. Tämä on johtunut siitä, että maaseudulla miehen päivittäinen elinpiiri on ulottunut kotipeltoja kauemmaksikin, mutta naiset ovat työskennelleet pääasiassa kotipiirissä. Nykyään tällainen jako on ollut häviämässä.

Ikää ja sukupuolta vahvemmin nimitaitoon kuitenkin vaikuttaa ihmisen työ ja harrastuneisuus: nimitaito on sitä suurempi, mitä aktiivisemmin ihminen toimii omalla kotikylällään niin työ- kuin vapaa-aikanaan. Harrastuneisuuteen kuuluu myös kiinnostus ja innostus omaa kotikyläänsä kohtaan. Paikat ja paikannimet vaikuttavat myös siihen, miksi nimiä osataan. On olemassa niin sanottujen nimenoppimissyitä. Jos paikka on perheen tai suvun omistuksessa, jos se sijaitsee lähellä, jos sitä käytetään vaikkapa kulkureittinä tai jos siellä tehdään työtä, opitaan nimi helposti. Nimi opitaan, jos paikkaan liittyy jokin tapahtuma, esimerkiksi onnettomuus. Asutusnimien oppimiseen vaikuttaa paitsi asukkaiden sukulaisuus- tai tuttavuussuhde myös asukkaiden aktiivisuus. Nimiä opitaan myös kuuntelemalla vanhempien ihmisten tarinoita, lukemalla muistiinmerkittyä tietoa tai vaikkapa vain nimikylttejä. Mieleenpainuvia ovat niin edelleen erikoiset ja hauskat nimet, kuten Retusaaressa sijaitseva lahti nimeltään Korpinperse.

Miten nimiä taidetaan?

Höljäkässä haastateltujen kyläläisten ja kesäasukkaiden nimitaidoissa oli paljon yhteistä, mutta eroa on nimenomaan eri vuosikymmeninä muuttuneiden nimien taitamisessa. Nuorena pois muuttaneen ja lomillaan Höljäkässä käyvän kesäasukkaan muistoissa asuinpaikkojen nimet elävät entisten asukkaiden mukaan. Harrastuneisuuden ja aktiivisuuden myötä vakituisten ja kesäasukkaiden nimitaitojen erot kuitenkin hämärtyvät.

Nykyaikana osataan enemmän ihmisten rakentamien paikkojen kuin luontopaikkojen nimiä. Erityisesti asuinpaikkojen nimet muodostavat suuren osan nimitaitoa. Vanhoista talonnimistä useimpien haastateltujen osaamia tai ainakin tunnistamia ovat Putso, Pyyjoki, Suomala ja Timola. Hyvin tavallista on kuitenkin osata asutusnimiä, jotka on annettu asukkaan nimen mukaan: Näivö tai Turunen. Tällaisia ovat myös Kaukonmökki ja Eetu Kurkinen eli Kurkela. Asuinpaikan nimeen saadaan siis nimimäisyyttä lisää, kun jatketaan sanaa mökki-sanalla tai -la-johtimella. Nämä ovat tuttuja nimeämistapoja niin Nurmeksessa kuin muuallakin.

Asuinpaikkojen lisäksi rakennettua nimistöä edustavat Höljäkässä esimerkiksi Höljäkänrannantie, joka elää monen kyläläisen nimitaidossa Suomalantienä, mutta tie on voitu nimetä myös muiden rannan talojen mukaan. Tällä tavalla nimenkäyttäjien ja nimistönsuunnittelun (tai sen puuttumisen) ajatukset menevät ristiin. Muita rakennettujen paikkojen nimiä Höljäkässä ovat muun muassa Kyllästämö, Nuorisoseurantalo ja Tammakorvenmaja.

Tavallisimpia vesistö- ja maastokohteiden nimiä ovat esimerkiksi Konnanlampi ja Saarilampi tai Jurttivaara ja Jänevaara. Virallisissa yhteyksissä jälkimmäinen nimi on muodossa Jännevaara, joka usealle höljäkkäläiselle on vieras muoto. Pysäkiltä eli Höljäkän keskuksesta löytyvät Suuri Everkinlampi eli Iso Everikki eli Koulunlampi sekä Pieni Everkinlampi eli Pikku Everikki eli Pysäkinlampi. Tällainen nimien kirjo kertoo nimistön eläväisyydestä.

Tarinoita nimistä

Nimistön ja nimitaidon tutkimisen kautta avautuu mielenkiintoinen tarinoiden aarreaitta. Paikannimistä syntyy valtavasti erilaisia tarinoita, joista osa vaikuttaa jopa nimien syntyyn. Pääasiassa tarinat kuitenkin syntyvät uusien mielleyhtymien kautta vanhoista nimistä. Se, onko nimi tarinan syy vai seuraus, on toisarvoinen asia: mielenkiintoisia ovat itse tarinat. Samoin ovat mielenkiintoisia itse paikkoihinkin liittyvät tarinat niin menneiltä ajoilta kuin tästä päivästäkin. Tarinat elävät niin kauan kuin nimiä käytetään.

Kuuluisin tarina, jonka monet höljäkkäläiset tuntevat, on tarina Ryöninlähteistä, Ryöninkivestä ja Ryöninmäestä. Tarinasta on monta eri versiota pienin muutoksin, mutta seuraavassa versio, jossa on yhdistetty Olli Koistisen muistiinkirjoittamia ja Höljäkkä-päivässä 17.7.2004 kuultuja versioita: Juukalainen Gröhn-niminen mies kärsi kaatumataudista ja tuli hakemaan apua kuuluisalta höljäkkäläiseltä parantajalta, taikurilta, joka tunnettiin lempinimellä Kökkyrä. Eri lähteiden mukaan Kökkyrä oli oikealta nimeltään Heikura tai Vartiainen. Kökkyrä oli saanut voimansa hautausmaalta keräämästään maasta, jota hän säilytti arkussa kotonaan. Kökkyrä päätti parantaa Gröhnin - eli kansan suussa lausuttuna Ryönin - vetämällä hänet kahden lähteen välissä olevien hakojen ali. Mies kuitenkin takertui hakoihin ja hukkui. Niinpä taikuri oli päättänyt kuljettaa kuolleen miehen Pielisen rantaan ja hukuttaa hänet sinne. Jurtin tilan läheltä sijaitsevilta lähteiltä Kökkyrä oli kantanut ruumista kohti Höljäkänrantaa. Ennen rantaa hän oli kuitenkin jostain syystä (ehkä silminnäkijöiden pelossa) piilottanut ruumiin ison siirtolohkareen koloon. Tämä siirtolohkare sijaitsee mäen rinteessä. Näin saivat nimensä Ryöninlähteet, Ryöninkivi ja Ryöninmäki.

Tuoreempi tarina kuultiin tänä kesänä Höljäkkä-päivässä: Konnan seisakkeen nimeä pohtinut nelimiehinen toimikunta oli puntaroinut monenlaisia nimiehdotuksia, kunnes yksi heistä vatvomiseen tympäytyneenä oli tokaissut: "Tehdään siitä Konna!" Ja niin oli tehty. Nykyaikaisen nimistöntutkimuksen näkökulmasta ratkaisu on ihanteellinen, sillä paikka sijaitsee Konnanvaaran ja Konnanlammen lähellä. Nimen merkitys on vain kääntynyt nykyään sammakosta varkaaseen, mikä on aiheuttanut ainakin VR:n konduktöörien joukossa hilpeyttä. Seisakkeelta koulukyytiin nousseita nuoria oli kutsuttu pikku konniksi. Mutta onpa erään tällaisen Etelä-Suomeen muuttaneen pikku konnan poika saanut myöhemmin yllättävän tilaisuuden mykistää opettajansa, joka oli kysynyt, missä päin Suomea mahtaa sijaita Konnan seisake!

Millaisia nimiä sinä osaat ja tunnetko tarinoita paikannimistä ja paikoista? Jutelkaapa perheen, suvun ja lähipiirin kanssa kahvipöydässä paikannimistä, vertailkaa eri-ikäisten käyttämiä nimiä ja kertokaa toisillenne tarinoita paikoista ja nimistä. Rattoisaa kahvihetkeä!